Viljo Mäkinen 1920 – 1985
Kuvassa savifiguuri Sign. Viljo Mäkinen 1976
Viljo Mäkinen on tullut tunnetuksi erityisesti humoristisesta ja ilmaisuvoimaisesta veistotaiteestaan, mutta veistosten ohella hän on tehnyt myös mm. akvarelleja, maalauksia ja kollaaseja. Tunnusomaista hänen tuotannolleen ovat kekseliäisyys, kansanomaisuus ja ilo.
Viljo Mäkinen opiskeli Turun piirustuskoulussa sotaa edeltäneinä vuosina 1937-39 ja teki sodan jälkeen opintomatkat Italiaan ja Ranskaan. Ensimmäistä kertaa hänen teoksiaan oli näytteillä vasta vuonna 1948. Ensimmäiset taiteelliset voittonsa Mäkinen saavutti keraamikkona Kupittaan Savella, jossa hän toimi noin vuoteen 1960. Mäkisen hellyttävä ja mielikuvituksekas veistotaide keräsi jatkossakin useita palkintoja alan arvostetuissa katselmuksissa. 1960-lukua on nimitetty Mäkisen taiteen kypsäksi kaudeksi – tuolloin hän alkoi osallistua yhteisnäyttelyihin; hän piti myös useita yksityisnäyttelyitä esimerkiksi Turun taidemuseossa vuonna 1965 ja Wäinö Aaltosen museossa vuonna 1970.
Viljo Mäkisen taiteelle on leimallista erilaisten materiaalien rohkea hyödyntäminen. Hän on käyttänyt muotokieleltään ajattomissa veistoksissaan pronssia, puuta, terrakottaa, sementtiä ja erilaisia kiviä kunnioittaen aina kunkin materiaalin erityisominaisuuksia. Hän on ennemminkin pyrkinyt korostamaan kiven ja puun rosoisuutta ja saven huokoisuutta, kuin peittelemään niiden luonnollista pintaa. Mäkisen teoksissa on aivan erityistä herkkyyttä ja pelkistettyä linjakkuutta. Tyypillisiä aiheita ovat sympaattisen yksinkertaiset eläin- ja ihmishahmot. Myös maalarina hän oli varsin uskollinen tyylilleen; lempeän naivistisissa ja jopa runollisissa töissä toistuu hänen positiivinen elämänasenteensa.
Savifiguuri sign. Viljo Mäkinen 1975