Tuo kuppimaailman kummajainen, Viiksikuppi on seurausta lähes koko länsimaisen kulttuurin valloittaneesta viiksimuodista, joka jatkui aina 1800-luvulta 1900-luvun alkuun, jolloin tuuheat ja vahatut viikset saivat jäädä historiaan.
Eli viiksikupin alkuperäinen ajatus oli hyvinkin käytännönläheinen, kun herroilla oli vahatut viikset, kuuma juoma olisi saattanut sulattaa vahan ja sotkea komeat viikset. Joten ratkaisu pulmaan oli kuppi, jossa oli viiksisilta suojaamassa ylähuulta. Viiksisillalla tarkoitetaan kupin reunasta reunaan ulottuvaa ”hyllyä”, joka juodessa painautuu ylähuulta vasten ja näin estää viiksiä tuhraantumasta.
Nykyajan keräilijöitä hämmästyttää viiksikuppien monimuotoisuus ja koristelun runsaus, näitä harvoin tapaa kahta samanlaista. Kupit voivat olla hyvin eri kokoisia ja niistä on juotu niin teetä, kahvia kuin kaakaotakin. Kuppien koristeluna saattaa olla kukkia ja myös maisemia, rakennuksia tai henkilöitä, joskus myös suurmiesten muotokuvia. Usein viiksikupit olivat perheen naisväen antamia lahjoja miehilleen.
Viiksikupit ovat lähtöisin Englannista, mutta nerokas keksintö levisi pian myös muihin maihin. Kuppeja valmistettiin tunnetuissa eurooppalaisissa keramiikkatehtaissa, varsinkin Ranskassa, Saksassa ja Itävallassa. Vanhimmat viiksikupit ovat yleensä täysin vailla valmistajan leimoja ja merkintöjä.
Viiksikuppi-keräilijöitä hankaloittaa se seikka, että kupit alkavat olla melko loppuun kerättyjä varsinkin Suomessa, niitä ei oikein enää tahdo löytyä myytäväksi asti.
Kuvan herra lienee aikoinaan tarvinnut viiksikuppia suojaamaan komeita viiksiään