Vesilintujen pyynti on ollut varsinkin saaristossa paikoin melkoisen tärkeä sivuelinkeino. Osa saaliista syötiin tuoreeltaan, mutta suurin osa suolattiin. Jos saalis oli hyvä, siitä riitti sekä myyntiin että omaan ruokavarastoon. Vesilintuja on pyydetty käyttäen houkutuslintuja eli kaaveita, tavan oletetaan olevan peräisin ainakin 1500-luvulta.
Ensimmäiset itse tehdyt houkutuslinnut ovat luultavasti olleet heinillä täytettyjä vesilintuja, joilla on houkuteltu niiden lajikumppaneita pyyntietäisyydelle. Ne olivat ankkuroitu veteen laudankappaleeseen kiinnitettyinä. Lintuja valmistettiin myös eri materiaaleista, kuten puusta, korkista, pellistä ja myös kankaasta. Houkutuslintujen käyttäminen kehittyi aikojen kuluessa hyvin monimuotoiseksi, kokeneilla vesilintujen pyytäjillä oli kullekin lajille niiden käyttäytymiseen perustuvat niksit, joiden mukaan lintujen käyttötapa määräytyi. Vaikuttavia tekijöitä olivat esimerkiksi ajankohta, säätila, tuulen suunta, pyyntipaikka jne. Houkutuslintujen ulkonäkö, lukumäärä ja asettelu olivat myös kutakin lajia varten omanlaisensa. Allia ja telkkää varten oli oltava hyvin ”näköiset” kaaveet, kun taas pilkkasiipi eli vartti ei ollut niin tarkka – saaristolaiset ovat kertoneet, että pilkkasiipi laskeutuu vaikka vanhalle kalossille. Myös tukkakoskelon huijaamiseen riitti hyvinkin tökerö kuvatus.
Vanhoja houkutuslintuja ei ole paljon säilynyt ja ne vähät mitä markkinoilla liikkuu, ovat monesti huonokuntoisia. Nämä saaristolaisille kovin tutut linnut ovat tänäpäivänä himoittuja keräilyesineitä.