Aihearkisto: Viikon esine

Viikon esine: AMULETTI

 

TAMARA ALADIN – AMULETTI

 

 

Mystiseksi kutsuttu kerasmikko Tamara Aladin on syntynyt vuonna 1932. Aladin sai suunnitella vuonna 1959 Riihimäen Lasille ensimmäiset mallinsa, tästä seurasi lähes kaksikymmenvuotinen työura Riihimäen Lasissa. Kun puhalletun lasin valmistus loppui Riihimäellä vuonna 1976 suunnittelija vetäytyi julkisuudesta.

Tuottelias Tamara Aladin on suunnitellut kymmenittäin muottiin puhallettuja maljakoita ja karahveja. Suunnittelussaan hän keskittyi pääasiassa vientimallistoihin.

Tämän viikon esineeksi valitsin Tamara Aladinin maljakon nimeltä Amuletti. Amuletti on Riihimäen lasin valmistama upea lasiesine. Amuletti on valmistettu pyörittäen puhaltamalla ja samaan sarjaan kuuluu kolme erilaista maljakkoa. Väreinä amuletissa käytettiin kirkasta, keltaista, ruskeaa, koboltinsinistä ja vihreää. Amuletit olivat Riihimäen lasin tuotannossa 1970-luvun alussa.

 

 

 

Antiikkiliike Wanha Elias

Viikon esine: REHEVÄ KULMAKAAPPI

 

Toukokuun viimeisellä viikolla Turussa sää on kolea ja sateinen. Harmi, sillä ainakin itse ehdin jo viime viikolla tottua helteisiin, mutta eiköhän niitä hellepäiviä lisää ole tuloillaan. 

Tämän viikon esineeksi valitsin talonpoikaisen kulmakaapin.

 

 

Tämä kulmakaappi on 1800-luvulta ja melko harvinaisen mallinen. Rehevä ja runsas, lieneekö kaapin esikuvana ollut talon emäntä? Jokatapauksessa kaapin muodoissa on naisellisia piirteitä. Myös kaappikelloissa on samaa muotoilua. Kulmakaappi on puunattua honkaa ja tyylisuuntana on lähinnä talonpoikainen. Myös rokokoon piirteitä siitä voi löytää.

Mainio esine ja juuri poikkeavan ja ehkä myös hieman vitsikkään muotonsa ansiosta myös harvinainen. Kaapissa on pienten ovien takana hyllytilaa.

 

 

Viikon esine: VANHAT SIGNAALILIPUT

 

Tällä viikolla viikon esineeksi pääsee meriantiikkia edustavat vanhat signaaliliput. Innostuin valitsemaan liput juuri nyt viikon tuotteeksi, koska ilmat ovat olleet kovasti kesäisiä ja iloisen värikkäät liput sopivat kesätunnelmiin mitä parhaiten.

 

Vanhoja signaalilippuja Antiikkiliike Wanhan Eliaksen edustalla

 

Signaali- eli viestiliput ovat kansainvälisiä symboleita, niitä käytetään yleisesti merenkulussa. Signalilippuja käytetään viesteihin yhdistämällä kirjainlippuja sanoiksi tai vielä tavallisemmin erikseen tai yhdistelminä, jolloin niillä on erityiset, ennakolta määritellyt tarkoitukset. Juhlatilaisuuksissa signaaliliput ripustetaan jonossa koristeeksi veneen keulasta mastohuipun kautta perään. 

Signaaliliput tuovat sisustukseen raikkaan tuulahduksen mereltä. Vanhat liput ovat yleensä tuulen tuivertaman näköisiä ja suolaveden sekä auringon haalistamia. Tunnelma on taatusti siis autenttinen.

 

 

 

Purjelaivatapahtuma Tall Ships’ Races Turussa, oli tapahtuma, josta saattoi bongata monia upeita laivoja juhlaliputuksessaan 

 

           

 

 

Viikon esine: Pinottavat lasit

 

Saara Hopea – Pinottavat lasit

 

 

Saara Hopea (1925 – 1984) oli huonekalusuunnittelija, lasimuotoilija ja korusuunnittelija. Vuonna 1952 Kaj Franck halusi Saara Hopean Nuutajärvelle lasisuunnittelijaksi ja uudistamaan kanssaan lasitehtaan tuotantoa. Hopean ja Franckin yhteistyötä onkin kuvattu niin saumattomaksi, että heidän töitään on melkein mahdotonta erottaa toisistaan. Nuutajärvellä Saara Hopea työskenteli vuoteen 1959 saakka, suunnitellen sekä sarjatuotantoa että uniikkia taidelasia.

Sarjatuotannosta ehkä kaikkein tunnetuin esine on pinottava lasi,  joka tunnetaan myös nimellä värillinen mehulasi. Pinottavat lasit esiteltiin yleisölle vuoden 1952 taideteollisuusnäyttelyssä. Tähän sarjaan kuului myös mehukannu. Pinottava lasi oli lajissaan ensimmäinen ja siinä näkyvät hyvin Saara Hopean lasisuunnittelun tunnusomaiset piirteet, eli muodot ovat selkeitä ja elegantteja. Nuutajärven lasitehdas valmisti pinottavia laseja vuoteen 1968 saakka.

Saara Hopean ura lasisuunnittelijana oli melko lyhyt. Hän siirtyi isänsä kuoleman jälkeen hoitamaan perheen kultasepänliikettä Porvooseen.

 

 

 

 

 

 

Viikon esine: PANNUMYSSY

 

Tämän viikon esine ei olekkaan ihan tavallinen pannumyssy, vaan ihana naishahmo, jonka laajassa hameenhelmassa pysyy kahvipannu tai teekannu lämpimänä.

 

 

Minua viehättää tässä esineessä se, että arkisenkin esineen voi totetuttaa erilailla. Mielikuvitusta on käytetty tämänkin myssyn tekemiseen.

Naisella on posliiniset kädet ja pää, ja hameenhelmat ovat topattu lämpöä eristäväksi. Itse käytän pannumyssyä varsinkin kesällä, kun kahvit voi tarjoilla ulkosalla.