Aihearkisto: Lasi

Köyhän miehen kristalli: PURISTELASI

 

 

Puristelasi sisältää oikeastaan kaikki lasin parhaat ominaisuudet: se kimaltaa ja taittaa valoa lähes kuin kristalli, mutta sen valmistus oli aikoinaan helpompaa.

Nuutajärvi aloitti puristelasin valmistuksen 1851. Ja vähitellen koko suomalainen talouslasituotanto mullistui. Vuonna 1881 perustetun Iittalan ja 1888 perustetun Karhulan lasitehtaan tuotantoon puristelasi kuului alusta asti, ja sitä ovat tehneet lähes kaikki muutkin talouslasitehtaat. Kuitenkin noin puolet kotimaisesta puristelasista teki vuonna 1910 perustettu Riihimäen Lasi.

 

 

Puristelasimuotit hankittiin saksalaisista, belgialaisista, ranskalaisista, böömiläisistä tai ruotsalaisista tehtaista. Aluksi ne olivat messinkiä, myöhemmin valurautaa. Joten samanlaisilla muoteilla tehtiin eri maissa samannäköisiä esineitä. Jonkin verran Suomeen kulkeutui myös amerikkalaisia 1800-luvun alun malleja. Joistain Suomessa valmistetuista esineistä löytyy tehtaan nimi.

Vanhimmat puristelasit koristeltiin hyvin runsaasti. Paljon kulmia ja kuvioita sisältävät kristallimaiset hionnat olivat omiaan lisäämään tuotteen haluttavuutta ja aina nykypäivään asti puristelasi on säilynyt hyvin kysyttynä ja keräiltynä lasina.

Silloin kun suomalaisissa pirteissä ja kamareissa tarjottiin sokeria ja kermaa tai ryypyt, ne nautittiin usein koristeellisista ja kristallin hohtoa jäljittelevistä puristelaseista. Ja tästä syntyi kansan suussa yhä kulkeva nimitys ”köyhän miehen kristalli”.

Runsas koristelu oli tarkoituksenmukaista, tiheä kuviointi peitti muottien vaihtelevan lämpötilan aiheuttamat epätasaisuudet. Kauneusvirheitä on peitetty muillakin tavoilla, Riihimäellä alkoi 1920-luvun loppupuolella lysteri- eli myrkkylasin valmistus, mistä se levisi pian muihinkin tehtaisiin. Lysterilasimallit olivat tavallisia puristelasimalleja, jotka käsiteltiin rautakloridilla ja sitten kuumennettiin. Lasin väri vaikutti lopputulokseen. Riihimäki käytti kellanruskeaa punahohtoa ja tummansinistä sinihohtoa. Lysterointi-tekniikka lopetettiin 1950-luvun alkupuolella.

 

Kuvassa Riihimäen Myrkkylasi-esineitä

 

Keräilyn kohteena: Paperipainot

 

Paperipainoja nimensä mukaisesti on käytetty paperipinojen painona, tuuletettaessa ikkunan kautta, oli papereiden pysyttävä paikoillaan. Lasiset paperipainot ovat kuitenkin monesti olleet täysin koriste-esineitä.

Suomessa lasisia paperipainoja tehtiin jo 1800-luvun puolenvälin jälkeen. Ulkomaisiin esikuviinsa verrattuna kotimaiset paperipainot ovat olleet varsin yksinkertaisia. Upeat paperipainot olivat jo omana aikanaan kysyttyjä keräilykohteita ja innostus niiden keräilyyn on säilynyt myös näihin päiviin.

 

 

Paperipainoja on jonkin verran ollut tehtaiden sarjatuotannossa, mutta valtaosa niistä on kuitenkin lasinpuhaltajien omaan käyttöön tehtyjä vapaa-ajantöitä. Paperipainot valmistettiin keräämällä punttelin päähän lasia kerroksittain. Kerroksien väliin tehtiin koristuksia käyttäen hyväksi ilmakuplia ja joko yksiväristä tai värikästä lasimurskaa. Hienoimmissa painoissa käytettiin koristeena myös filigaanisauvan pätkiä. Paperipainot ovat siis täyttä lasia, ei puhallettuja. Järjestäen paperipainot ovat mielikuvitusta kiehtovia ja upeita taideteoksia.

 

 

Kaunis Kastehelmi

 

KASTEHELMI – OIVA TOIKKA –

Professori Oiva Toikka (s. 1931) on tunnettu suomalaisen lasitaiteen itseoikeutettuna mestarina. Harvempi kuitenkaan tietää, että hän opiskeli alun perin keramiikkaa. Toikan ensimmäinen työpaikkansa oli Arabian taideosastolla, missä hän aloitti vuonna 1957. Vuosina 1960 – 1963 Oiva Toikka toimi opettajana Sodankylässä, kunnes huomasi, että Nuutajärven lasitehtaalle haetaan suunnittelijaa. Itse Kaj Franck palkkasi Toikan Nuutajärvelle, mistä hänen laaja tuotantonsa lähti valloittamaan maailmaa – ja jossa hän yhä jatkaa työtään.

 

 

 

Kastehelmi-sarjan Toikka suunnitteli vuonna 1964 ja se oli tuotannossa vuoteen 1988. Se on kautta aikojen ollut yksi Oiva Toikan suosituimpia sarjoja. Idea lasipisaroilla koristellusta pinnasta syntyi, kun Toikka halusi peittää puristelasiin väistämättä jääviä saumakohtia. Kokeiluista pisaramuotilla kehittyi kokonaan uusi pintastruktuuri, mikä korosti kauniisti lasin elävyyttä ja valon heijastumia.

Nimeensä Kastehelmi on saanut inspiraation Suomen luonnosta, jossa kesäaamun auringonvalossa voi nähdä kastepisaroiden kimaltavan heinänvarressa kuin helminauha. Vuonna 2010 Oiva Toikka on työskennellyt 50 vuotta saman yrityksen palveluksessa, tämän juhlavuoden kunniaksi Kastehelmi-sarjasta tulee muutamia osia uudelleen tuotantoon.