Aihearkisto: Keräilyn kohteena

Keräilyn kohteena: PUHDETYÖT

 

SOTA-AJAN PUHDETYÖT

Puhdetöiksi nimitettiin erityisesti jatkosodan aikana miesten vapaa-aikanaan tai rintaman tilanteen muutoin salliessa tekemiä käsitöitä. Puhdetyöt olivat asemasodan ilmiö. Puhdetöinä tehtiin esimerkiksi kalusteita tai puu- ja tuohiastioita.

Puhdetöihin suhtautuminen oli ristiriitaista, parhaimmillaan ne kohottivat mielialaa ja antoivat hyödyllistä tekemistä, mutta pahimmillaan ne veivät aikaa harjoituksilta ja asemien kunnostamiselta. Asemasodan aikana puhdetöistä tuli sotilaille jopa liiketoimintaa ja armeija palkitsi parhaat puhdetyön tekijät.

 

 

Puhdetyöt keräilyesineinä ovat siitä erikoisia ja himoittuja, että toista samanlaista ei löydy, vaan ne ovat kaikki ainutlaatuisia yksilöitä. Muutamat mallit olivat kylläkin hyvin suosittuja ja levisivät sotaväen kesken nopeasti, mutta jokaisessa on kuitenkin sen tekijän taito ja kädenjälki näkyvissä. Puhdetöistä käy myös usein ilmi missä tekijä oli taistellut ja milloin. Puhdetöitä tehtiin monista saatavilla olevista materiaaleista. Eniten käytettiin puuta, mutta myös metallista ja vuolukivestä valmistettiin kaikenlaista.

Omasta mielestäni puhdetöihin tuo lisäkiinnostavuutta se seikka että ne ovat tehty ehkä alkeellisin työkaluin sodan paineen ja pelon alla.

 

 

 

Voita riihikuivaa rahaa

 

 

Keräilyn kohteena: HILJAINEN PALVELIJA

 

 

Nämä puiset tarjoilija-patsaat ovat suosittuja ja rakkaalla lapsella onkin tunnetusti monta nimeä. Yleensä tummaihoista palvelijaa esittävät patsaat ovat tulleet tutuiksi muunmuassa nimillä: huomaamaton tarjoilija, hiljainen palvelija, silent server…

Näitä elokuvien inspiroimia tarjotinta kantavia patsaita on tuotu ulkomailta myös tehdasvalmisteisina, mutta pääasiassa liikkeellä on vähän kotikutoisempia malleja. Nämä alunperin kai tupakkapöytänä toimineet huonekalut ovat olleet muodissa pääasiassa 1930 – 40-luvuilla. Hauskoja patsaita on tehty aikoinaan myös koulujen puutyötunneilla.

Iloiselle tarjotinpöydälle keksiikin helposti monia käyttökohteita ja sisustukseen se tuo mukavan huumoristisen mausteen samalla.

 

 

www.antiikkiliikewanhaelias.fi

Keräilyn kohteena: Paperipainot

 

Paperipainoja nimensä mukaisesti on käytetty paperipinojen painona, tuuletettaessa ikkunan kautta, oli papereiden pysyttävä paikoillaan. Lasiset paperipainot ovat kuitenkin monesti olleet täysin koriste-esineitä.

Suomessa lasisia paperipainoja tehtiin jo 1800-luvun puolenvälin jälkeen. Ulkomaisiin esikuviinsa verrattuna kotimaiset paperipainot ovat olleet varsin yksinkertaisia. Upeat paperipainot olivat jo omana aikanaan kysyttyjä keräilykohteita ja innostus niiden keräilyyn on säilynyt myös näihin päiviin.

 

 

Paperipainoja on jonkin verran ollut tehtaiden sarjatuotannossa, mutta valtaosa niistä on kuitenkin lasinpuhaltajien omaan käyttöön tehtyjä vapaa-ajantöitä. Paperipainot valmistettiin keräämällä punttelin päähän lasia kerroksittain. Kerroksien väliin tehtiin koristuksia käyttäen hyväksi ilmakuplia ja joko yksiväristä tai värikästä lasimurskaa. Hienoimmissa painoissa käytettiin koristeena myös filigaanisauvan pätkiä. Paperipainot ovat siis täyttä lasia, ei puhallettuja. Järjestäen paperipainot ovat mielikuvitusta kiehtovia ja upeita taideteoksia.

 

 

Keräilyn kohteena: HOUKUTUSLINNUT

 

 

Vesilintujen pyynti on ollut varsinkin saaristossa paikoin melkoisen tärkeä sivuelinkeino. Osa saaliista syötiin tuoreeltaan, mutta suurin osa suolattiin. Jos saalis oli hyvä, siitä riitti sekä myyntiin että omaan ruokavarastoon. Vesilintuja on pyydetty käyttäen houkutuslintuja eli kaaveita, tavan oletetaan olevan peräisin ainakin 1500-luvulta.

 

 

Ensimmäiset itse tehdyt houkutuslinnut ovat luultavasti olleet heinillä täytettyjä vesilintuja, joilla on houkuteltu niiden lajikumppaneita pyyntietäisyydelle. Ne olivat ankkuroitu veteen laudankappaleeseen kiinnitettyinä. Lintuja valmistettiin myös eri materiaaleista, kuten puusta, korkista, pellistä ja myös kankaasta. Houkutuslintujen käyttäminen kehittyi aikojen kuluessa hyvin monimuotoiseksi, kokeneilla vesilintujen pyytäjillä oli kullekin lajille niiden käyttäytymiseen perustuvat niksit, joiden mukaan lintujen käyttötapa määräytyi. Vaikuttavia tekijöitä olivat esimerkiksi ajankohta, säätila, tuulen suunta, pyyntipaikka jne. Houkutuslintujen ulkonäkö, lukumäärä ja asettelu olivat myös kutakin lajia varten omanlaisensa. Allia ja telkkää varten oli oltava hyvin ”näköiset” kaaveet, kun taas pilkkasiipi eli vartti ei ollut niin tarkka – saaristolaiset ovat kertoneet, että pilkkasiipi laskeutuu vaikka vanhalle kalossille. Myös tukkakoskelon huijaamiseen riitti hyvinkin tökerö kuvatus.

 

 

Vanhoja houkutuslintuja ei ole paljon säilynyt ja ne vähät mitä markkinoilla liikkuu, ovat monesti huonokuntoisia. Nämä saaristolaisille kovin tutut linnut ovat tänäpäivänä himoittuja keräilyesineitä.

 

www.antiikkiliikewanhaelias.fi

Keräilyn kohteena: IKONIT

Ikoni  on etenkin ortodoksien uskonnollisissa yhteyksissä käyttämä pyhä kuva. Ikoni esittää Kristusta, Jumalansynnyttäjää, pyhää ihmistä, Raamatun tai muuta pyhää tapahtumaa. Ja on tavallisesti puulle maalattu kuva, joka voidaan koristella kultauksella. Ikoni voi olla myös painettu kuva. Ikonin siunaa käyttöön kirkossa pappi. Ikoni ymmärretään tavallisimmassa, suppeammassa merkityksessään ainoastaan ns. kannettavaksi, liikuteltavaksi pyhäksi kuvaksi, mutta laajemmassa merkityksessä ikoni kattaa myös kirkkojen ja muiden pyhien tilojen seinämaalaukset sekä mosaiikkityöt.

 

Kuvassa 1800-luvulta oleva riisallinen ikoni kiotassa

 

Erityisen merkittäviä ikoneita voidaan myös peittää erillisellä levyllä,  riisalla, jolloin näkyviin jäävät ainoastaan ikonin kuvaaman henkilön kasvot, kädet jne. Riisan tarkoitus on suojella ikonia rukouskynttilöiden eli tuohusten sekä lampukoiden noelta ja savulta. Ikonin päällä saattaa olla myös ikonikaappi, eli kiota. Kiota on puusta tai jostain muusta materiaalista ikonin ympärille rakennettu suojakaappi, jossa on ikonin edessä kehystetty lasilevy. Varsinaisesti kiotoja rakennettiin eniten 1800-luvulla, mutta niitä tiedetään olleen käytössä aikaisemminkin. Vanhimmat tiedot kiotoista ajoittuvat noin 1700-luvun loppupuolelle. Usein kiotat rakennettiin koristeellisiksi erilaisin veistoskoristein ja kaiverruksin sekä kultauksin. Kiotan tarkoitus on suojata ikonia pölyltä, lialta ja muilta ulkoisilta vaurioittavilta tekijöiltä. Usein myös sellainen ikoni, mitä ihmiset käyvät kunnioittamassa ja suutelemassa usein, suojataan kiotalla, koska lasilevyn puhdistaminen on helpompaa ja se ei vaurioita itse ikonia ja sen maalipintoja.

 

Kuvassa iso ikoni, upeassa ikonikaapissa eli kiotassa

 

Ikonia ei perinteisesti signeerata laisinkaan. Vaan katsotaan, että ikoni on maalattu Jumalan kunniaksi ja Hänen myötävaikutuksellaan maalarin käden kautta.

Vanhat ikonit ovat olleet keräilijöiden suosiossa pitkään, suosittu harrastus nykyään on myös ikonimaalaus. Monet tutkivatkin tarkkaan ja hartaasti vanhojen ikonien taidokasta ja pikkutarkkaa maalaustyötä.

 

Osallistu nettikilpailuihin