Aihearkisto: Keräilyn kohteena

Keräilyn kohteena: KEINUMORSIAN

 

KEINUMORSIAN – WÄINÖ AALTONEN – KUPITTAAN SAVI OY

 

 

Wäinö Waldemar Aaltonen (8.3.1894 – 30.5.1966) oli aikansa näkyvimpiä suomalaisia kuvanveistäjiä. Wäinö Aaltonen ei varsinaisesti kuulunut Kupittaan Saven taiteilijakaartiin, mutta hän on silti suunnitellut tehtaalle koristevadin nimeltä Keinumorsian.

Keinumorsian kuuluu klassisiin keräilysuosikkeihin ja se pysyi pitkään Kupittaan tuotannossa. Keinumorsiammesta on valmistettu sekä seinällä että pöydällä pidettävää koristelautasmallia. Kyseinen koristevati on ollut Kupittaan tuotannossa jo vuodesta 1924 ja sitä on valmistettu monissa eri väreissä.

 

Keinumorsian – Erkki Junkkarinen – YouTube

 

 

 

Keräilyn kohteena: LAILA ZINK

 

KUPITTAAN SAVI OY – LAILA ZINK

 

 

Kupittaan saven taiteilijoista muutama on noussut kovin kysytyiksi ja yksi heistä on Laila Zink. Hänen elegantit naiskuvansa on hyvin suosittuja ja melkein voisi sanoa, että ne viedään käsistä.

Taiteilija Laila Zink (1915 – 1999) oli lähtöisin Heinolasta. Zink työskenteli Kupittaan savella 1940-luvulta aina vuoteen 1969 asti. Zinkin maalamat naishahmot ovat hyvin tyyliteltyjä ja vastasivat suuren yleisön romanttisiin toiveisiin.

 

 

 

Signeeraus Laila Zink

 

Antiikkiliike Wanha Elias

Keräilyn kohteena: FESTIVO-KYNTTILÄNJALAT

 

TIMO SARPANEVA – FESTIVO

 

 

Festivo, Timo Sarpanevan (1926-2006) Iittalalle suunnittelema designklassikko on saanut muotonsa suomalaisesta luonnosta.

Festivo on muottiin puristettu kynttilänjalka, sitä on valmistettu kahdeksaa eri kokoa. Kynttilänjalkojen korkeudet ovat 80, 120, 150, 180, 215, 245, 280 ja 315 mm, mutta useammin kuulee kysyttävän esimerkiksi kuusi solmuista Festivoa, eli kynttilänjalkaa, jossa keskellä on kuusi palluraa.

Festivo-sarja muodostui nopeasti hittituotteeksi ja siitä onkin tullut suomalainen jokakodin ikoni, joka on taas nykypäivänä noussut uuteen suosioon.

 

 

Timo Sarpaneva suunnitteli Festivon alkujaan Ahlström-yhtiön johtokunnan joululahjaksi vuonna 1966. Johtokunta tykästyi tuotteeseen niin kovasti, että kynttilänjalka otettiin tuotantoon heti seuraavana vuonna.

Rosopintainen jäälasi sai alkunsa kokeilujen tiimellyksessä vahingossa. Iittalan-tehtaan lasinpuhaltajat olivat oppineet siirtämään puunpinnan muotoja lasiesineisiin kaivertamalla esineen muodon leppämuotteihin, polttamalla sisäpinnan hiiltyneille halkeamille ja puhaltamalla lasimassan kostutettuihin muotteihin.

Tätä menetelmää testattiin myös käyttölasistoihin, mutta hiiltyneet puumuotit eivät kuitenkaan kestäneet sarjatuotantoa. Kokeilujen jälkeen muotit vaihdettiin epätasaisiksi kaiverretuiksi grafiitti- ja teräsmuoteiksi – ja näin kynttilänjalkaklassikko oli syntynyt.

 

 

 

 

 

Keräilyn kohteena: MANNERHEIM

 

Carl Gustaf Emil Mannerheim

 

Kuvassa Mannerheim-patsas, signeeraus Evert Yli-Porila, 1940

 

Suomen marsalkka, vapaaherra Gustaf Mannerheim herättää aina uusien sukupolvien kiinnostuksen, mistä ovat osoituksena ne lukemattomat kirjat ja artikkelit, joita hänestä on kirjoitettu ja tullaan kirjoittamaan. Mannerheim on myös hurjan suosittu keräilynkohteena. Lähes kaikki Mannerheim-aiheiset tuotteet ovat suosittuja myyntiartikkeleita.

Keräilyn suosio perustuu varmastikin pitkälti siihen, että hän oli ja on suosittu ja ihailtu hahmo. Mannerheimin vaikutus Suomen historian kulkuun on kiistaton, ja myös hänen henkilähahmonsa kiehtoo, ehkä koska hän omasi erään luonteenpiirteen, joka on ominainen kaikille suurmiehille, nimittäin lujan tahdonvoiman. Mannerheimin tunnuslause oli ”Puhtain asein puhtaan asian puolesta”.

 

Vanhat Mannerheim-kuvat ovat suosittuja

Ylipäällikön päiväkäsky ruotsiksi, Överbefälhavarens dagorder, 14.3.1940

 

Suomen parhaat verkkokaupat!

 

 

Keräilyn kohteena: VEIKEÄ VIIKSIKUPPI

 

Tuo kuppimaailman kummajainen, Viiksikuppi on seurausta lähes koko länsimaisen kulttuurin valloittaneesta viiksimuodista, joka jatkui aina 1800-luvulta 1900-luvun alkuun, jolloin tuuheat ja vahatut viikset saivat jäädä historiaan.

Eli viiksikupin alkuperäinen ajatus oli hyvinkin käytännönläheinen, kun herroilla oli vahatut viikset, kuuma juoma olisi saattanut sulattaa vahan ja sotkea komeat viikset. Joten ratkaisu pulmaan oli kuppi, jossa oli viiksisilta suojaamassa ylähuulta. Viiksisillalla tarkoitetaan kupin reunasta reunaan ulottuvaa ”hyllyä”, joka juodessa painautuu ylähuulta vasten ja näin estää viiksiä tuhraantumasta.

 

 

Nykyajan keräilijöitä hämmästyttää viiksikuppien monimuotoisuus ja koristelun runsaus, näitä harvoin tapaa kahta samanlaista. Kupit voivat olla hyvin eri kokoisia ja niistä on juotu niin teetä, kahvia kuin kaakaotakin. Kuppien koristeluna saattaa olla kukkia ja myös maisemia, rakennuksia tai henkilöitä, joskus myös suurmiesten muotokuvia. Usein viiksikupit olivat perheen naisväen antamia lahjoja miehilleen.

Viiksikupit ovat lähtöisin Englannista, mutta nerokas keksintö levisi pian myös muihin maihin. Kuppeja valmistettiin tunnetuissa eurooppalaisissa keramiikkatehtaissa, varsinkin Ranskassa, Saksassa ja Itävallassa. Vanhimmat viiksikupit ovat yleensä täysin vailla valmistajan leimoja ja merkintöjä.

Viiksikuppi-keräilijöitä hankaloittaa se seikka, että kupit alkavat olla melko loppuun kerättyjä varsinkin Suomessa, niitä ei oikein enää tahdo löytyä myytäväksi asti.

 

 

Kuvan herra lienee aikoinaan tarvinnut viiksikuppia suojaamaan komeita viiksiään