Toukokuun viimeisellä viikolla Turussa sää on kolea ja sateinen. Harmi, sillä ainakin itse ehdin jo viime viikolla tottua helteisiin, mutta eiköhän niitä hellepäiviä lisää ole tuloillaan. 

Tämän viikon esineeksi valitsin talonpoikaisen kulmakaapin.

Tämä kulmakaappi on 1800-luvulta ja melko harvinaisen mallinen. Rehevä ja runsas, lieneekö kaapin esikuvana ollut talon emäntä? Jokatapauksessa kaapin muodoissa on naisellisia piirteitä. Myös kaappikelloissa on samaa muotoilua. Kulmakaappi on puunattua honkaa ja tyylisuuntana on lähinnä talonpoikainen. Myös rokokoon piirteitä siitä voi löytää.

Mainio esine ja juuri poikkeavan ja ehkä myös hieman vitsikkään muotonsa ansiosta myös harvinainen. Kaapissa on pienten ovien takana hyllytilaa.

Tällä kertaa valitsin viikon tuotteeksi vähän isomman esineen. Tämä peilipiironki on valmistettu 1930-luvulla, nyt hiljattain kunnostettu. Monelle isovanhempien tai vanhempien luota tuttu piironki on nykyään kovasti suosiossa, eikä ihme, onhan se kaunis ja hirmu käytännöllinen huonekalu.

Nostalginen peilipiironki on saanut kansan suussa myös lempinimen, hyvin usein tätä huonekalua kuulee kutsuttavan Mummonpiirongiksi. Ja syykin tähän on selvä, sieltä mummon kammaristahan tämä kaluste monen muistoihin on piirtynyt.

Piirongissa on fasettihiottu soikea peili ja peilin sivuilla pienet lasiovelliset kaapit, joiden ovissa on myös hiotut lasit. Itse piironki on hieman pyöreämuotoinen keskeltä, vatsaksi tätä ”pullistumaa” usein kutsutaan. Ja säilytystilaa löytyy runsaasti niin laatikoista kuin kaapeistakin. Jalat ovat tämän ajan huonekaluille tyypillisesti maltillisen kaarevat.

Kertakaikkiaan kaunis kaluste, vai mitä!