KLAHVIPIIRONKI – nerokas tilaihme –

Kirjoituslipasto – klahvipiironki – klaffilipasto, tällä huonekalulla on monta nimeä ja vähintään yhtä monta käyttötarkoitusta. Mallejakin on monia, yksinkertaisesta käyttöpiirongista juhlavaan salinkalusteeseen. Tällä hetkellä trendinä on käyttää kirjoistuslipastoa pienenä työpisteenä – monella kotitietokoneena toimii kannettava, jota kätevästi saa käytettyä kirjoituslipaston käännettävällä kannella ja työskentelyn loputtua läppärin ja paperit, laskut ynnä muut tärkeät mutta ei niin sisustukselliset tarvikkeet saa piiloon klahvipiirongin moniin laatikoihin. Ja voilà, taas sisustus on moitteeton! 

Yhtälailla klaffipiironki on kätevä vaikkapa vaatesäilytykseen, sisäpuolen pieniin laatikoihin taas saa sukat, kravatit tai vaikkapa korut piiloon.

Kuvan kirjoituslipasto on hieman juhlavampi malli, se on tammea ja valmistettu noin 1880-luvulla. Isojen laatikoiden lisäksi klahvin sisäpuolella on lukuisia pieniä laatikoita ja kaappi. Myös ainakin yksi salalokero löytyy tästä piirongista.

Rakastettu Myrna

Arabia Myrna

Arabialla 1930-luvun lopulla otettiin tuotantoon Olga Osolin suunnittelema empiré -henkinen AX-astiasto. Sitä valmistettiin sävyposliinista ja myöhemmin kivitavarasta ja vitroposliinista. Tunnetuin ja suurimman suosion saavuttanut AX-mallin koristeista lienee Myrna. Moni muistaa Myrna-kuvion mummon kahvikupeista ja nyt niitä kerätäänkin kilpaa omaan kahvipöytään.

 

Myrna sai nimensä amerikkalaisen filmitähden Myrna Loyn mukaan. Olga Osol halusi sirolle kupilleen nimen siihen aikaan suositulta näytteiljättäreltä. Osol piti Myrna Loyta hyvin eleganttina ihmisenä ja halusi siirtää hänen nimensä myös elegantille kahvikalustolleen.

Myrna oli tuotannossa 30.6.2005 asti. Tekninen kehitys on vuosien varrella jonkin verran muuttanut Myrnaa. Esimerkiksi ennen käsin sorvatut jalat sorvattiin myöhemmin koneella ja koriste painettiin kivipainon sijasta silkkipainolla. Tässä muutoksessa Osol tummensi koristeen ääriviivoja ja korosti muutenkin värejä. Materiaaliltaan Myrna vaihtui sävyposliinin sijasta vitroposliiniksi ja pohjaväri ruskehtavasta valkoiseksi. Myös kupin korvaa muutettiin isommaksi.

Olga Osol on kertonut Myrnan taustasta seuraavaa:

”Minulta pyydettiin juhlallista kahvikuppia. Ajat olivat silloin ankeat ja juhlatunnelmaa tarvittiin mielialan nostamiseksi. suunittelin Myrnan maaseudun ja pikkukaupungin koteihin. Ajattelin niiden sisustuksia, maaseudun vaatimattomia koteja vanhoine tavaroineen. Sinne piti Myrnan tuoda juhlan tuntua: Pöytään levitetään puhdas liina, katetaan kauniisti, ovi avataan ja juhlavieraat kutsutaan sisään.”

Arvokkaat antiikkipuitteet juhlaan

 

Kokouskartano Villa Wolax sijaitsee Turun kupeessa, Kuusiston kauniissa saaressa upean luonnon keskellä. Wolaxiin on luotu upeat puitteet ja toimivan kokonaisuuden erilaisille tapahtumille ja tyytyväisille asiakkaille. Olipa tarve suuri tai pieni, muuttuu Villa Wolax moneksi aina tarpeen ja toivomusten mukaan.

 

Villa Wolax´in rakennutti aatelismies pankkiiri Johan Oswald Wasastjerna 1899 puolisonsa Johanna Wreden kanssa perheensä kesähuvilaksi Kuusiston läntiseen kärkeen Vuolahden rannalle. Päärakennus on tehty pitsikartanotyyliin, seinät tukevasta hirrestä ja verhoiltu ajan tavan mukaan koristeellisesti. Tilaan kuuluivat lisäksi puutarhurin ja ajurin asuttamat erilliset rakennukset ja maata ympäriltä. Ajan hengen mukaan kesäisin vietettiin vilkasta seuraelämää. Villa Wolaxin puitteetkin rakennettiin perheen statuksen mukaisesti tilavine salonkeineen. Kertoman mukaan myös hyvin tunnettu kirjailija Mika Waltari on vieraillut Wolaxissa kesän juhlien aikaan.

Arvokkaat tunnusmerkit, puistomainen ympäristö ja kartanomaiset vanhat rakennukset on säilytetty muistoina menneistä ajoista. Vuosisataisen Villa Wolax´in terassilta aukeaa viihtyisä ja monimuotoinen merimaisema Vapparnin selälle.

Käy tutustumassa tähän upeaan kartanoon ja sen mahdollisuuksiin osoitteessa:

 www.villawolax.fi

NOSTALGISIA SULOSOINTUJA

Harvassa on niitä, joiden kasvoille ei hymy nouse, kun laittaa vanhan grammarin soimaan. Savikiekon rohina ja tunnelmallinen musiikki herkistää niin mielen kuin sydämmen. Uusi tekniikka ja hieno äänenlaatu ei pysty korvaamaan vanhaa tunnelmaa.

Gramofoni

Kuvassa vanha torvigramofoni

Gramofoni eli tutummin grammari on äänentallennuksen historian alkuvaiheessa käytetty mekaanisesti ilman sähköistä vahvistusta toimiva levysoitin. Grammarin levylautasta pyörittää kammella viritettävä jousikoneisto, ja äänen vahvistaa äänirasia, jonka neula on terästä.

Savikiekko

 

Gramofonilevy tai sellakkalevy tai paremmin tunnettu nimitys savikiekko, on gramofonia varten kehitetty äänilevy, jota käytettiin 1880-luvulta 1960-luvulle saakka, jolloin sen korvasi suuremman tallennuskapasiteetin tarjoava LP-levy. Savikiekkojen pyörintänopeus oli yleisimmin 78 kierrosta minuutissa, mutta myös muita nopeuksia käytettiin. Levytyyppi vaatii LP-levyä leveämmän uransa takia oman neulansa ja äänirasiansa. Valmistusaineena käytettiin sellakan ja puuvillan tai muun vastaavan kuidun seosta. Sellakkalevyt olivat LP-levyjä paksumpia ja painavampia, ja olivat herkkiä särkymään pudotettaessa tai kolhaistessa, mistä tulee äänilevytyypin kansanomainen nimitys savikiekko.

Sekä grammareita että savikiekkoja löydät osoitteesta:

www.antiikkiliikewanhaelias.fi

VUOSIKYMMEN VAIHTUU…

Haluan kiittää lukioita ja toivottaa mahtavaa Uutta Vuotta 2010!

Uuden vuoden lupaukseni: Lupaan olla ahkera ja päivittää usein luettavaksenne uusia blogitekstejä, nähdään siis antiikin merkeissä myös ensi vuonna!

Toivottaa Hanna