Kaunis Kastehelmi

KASTEHELMI – OIVA TOIKKA –

Professori Oiva Toikka (s. 1931) on tunnettu suomalaisen lasitaiteen itseoikeutettuna mestarina. Harvempi kuitenkaan tietää, että hän opiskeli alun perin keramiikkaa. Toikan ensimmäinen työpaikkansa oli Arabian taideosastolla, missä hän aloitti vuonna 1957. Vuosina 1960 – 1963 Oiva Toikka toimi opettajana Sodankylässä, kunnes huomasi, että Nuutajärven lasitehtaalle haetaan suunnittelijaa. Itse Kaj Franck palkkasi Toikan Nuutajärvelle, mistä hänen laaja tuotantonsa lähti valloittamaan maailmaa – ja jossa hän yhä jatkaa työtään.

Kastehelmi-sarjan Toikka suunnitteli vuonna 1964 ja se oli tuotannossa vuoteen 1988. Se on kautta aikojen ollut yksi Oiva Toikan suosituimpia sarjoja. Idea lasipisaroilla koristellusta pinnasta syntyi, kun Toikka halusi peittää puristelasiin väistämättä jääviä saumakohtia. Kokeiluista pisaramuotilla kehittyi kokonaan uusi pintastruktuuri, mikä korosti kauniisti lasin elävyyttä ja valon heijastumia.

Nimeensä Kastehelmi on saanut inspiraation Suomen luonnosta, jossa kesäaamun auringonvalossa voi nähdä kastepisaroiden kimaltavan heinänvarressa kuin helminauha. Vuonna 2010 Oiva Toikka on työskennellyt 50 vuotta saman yrityksen palveluksessa, tämän juhlavuoden kunniaksi Kastehelmi-sarjasta tulee muutamia osia uudelleen tuotantoon.

LOTTA SVÄRD -Merkki

Lotta Svärd -järjestö (1921-1944) oli maailman suurin vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö. Järjestöön kuului vain naisia ja lottatyö oli vapaaehtoista. Suomalainen Lotta Svärd -järjestö on ollut esikuvana vastaaville pohjoismaisille järjestöille. Lottien tarkoituksena oli sotien aikana avustaa sotilaita tai vapauttaa miehiä sotilaiksi muista tehtävistä, koska jo varhaisessa vaiheessa havaittiin, että asevelvollisia ei olisi riittävästi Suomen puolustamiseen.

Kuvassa sekä isompi Lotta Svärd -merkki että pienempi Lotta 10-v -merkki

Taiteilija Akseli Gallen-Kallelaa pyydettiin suunnittelemaan Lotta Svärd -järjestölle oma merkki vuonna 1921. Lottien keskusjohtokunta ei kuitenkaan pitänyt hänen ehdotuksestaan. Seuraava ehdotus päätettiin tilata taidemaalari Eric Vasströmiltä. Hänen ehdotuksensa oli, että lottamerkissä on hakaristi ja neljä heraldista ruusua. Hakaristi on muun muassa natsien, nousevan auringon sekä onnen symboli. Suomessa hakaristiä on tavattu jo esihistoriallisella ajalla. Vasströmin suunnittelema lottamerkki hyväksyttiin Lotta Svärd-järjestön merkiksi.

Tilaa tuotenäytteitä

Pehtoori-Pannu

Emalipintaisen Pehtoori-kahvipannun selkeä muotokieli ja kirkkaat värit tiivistävät suomalaisen designin kultakaudeksi nimetyn 1950-luvun ideologian: valmistaa sekä kaunista että tarkoituksenmukaista – ja ennenkaikkea erilaista kuin ennen.

Antti Nurmesniemi (1927 – 2003) oli suomalainen sisustusarkkitehti ja yksi Suomen muotoilun suuria nimiä.

Huhtikuussa 1957 Galleria Artekin näyttelyssä ensiesitellyn valurautaisen, emalipintaisen Pehtoori-pannun syntyyn vaikuttivat merkittävästi suhdanteet: Wärtsilä-yhtymä tilasi Nurmesniemeltä kahvipannun, koska sen suuri valurautatehdas ei saanut autoteollisuudelta tarpeeksi tilauksia. Wärtsilä saatoi myös haistaa oivallisen markkinaraon. Elämä alkoi siirtyä maaseudulta kaupunkeihin, jolloin käyttötavaratkin luontevasti uusiutuivat ja muuttuivat muodoiltaan urbaanimmiksi.

Muodoltaan Pehtoori oli modernin funktionaalinen: reilunkokoisesta kahvasta saa tukevan otteen, ja se on tarpeeksi etäällä pannun kuumasta kyljestä. Näin kädensija ei kuumentunut liedellä, joka tuolloin usein oli kaasuliesi. Kirkkaat värit toivat arkeen iloa ja tulevaisuudenuskoa. Viisikymmentäluvun lopulla ei vielä ollut värikkäitä astioita joita voitiin käyttää sekä hellalla että pöydässä. Kahvikannua valmistettiin punaisena, sinisenä, keltaisena, valkoisena ja mustana. Kaksilitraisen Pehtoorin lisäksi valmistettiin litran vetoista Pikku-Pehtooria.

Nykyisin moni keräilijä on riemusta suunniltaan, löytäessään vanhan ja jo legendaariseksi muodostuneen Pehtoorin.

Harmillinen katkos

Bloginissani oli pari päivää harmillinen katkos, joka johtui sivuston siirrosta uudelle ja tehokkaammalle palvelimelle. Joten tästälähin toiminta pitäisi toimia paremmin kuin ennen. Pahoittelen katkosta!

Keräilyn kohteena: HOUKUTUSLINNUT

Vesilintujen pyynti on ollut varsinkin saaristossa paikoin melkoisen tärkeä sivuelinkeino. Osa saaliista syötiin tuoreeltaan, mutta suurin osa suolattiin. Jos saalis oli hyvä, siitä riitti sekä myyntiin että omaan ruokavarastoon. Vesilintuja on pyydetty käyttäen houkutuslintuja eli kaaveita, tavan oletetaan olevan peräisin ainakin 1500-luvulta.

Ensimmäiset itse tehdyt houkutuslinnut ovat luultavasti olleet heinillä täytettyjä vesilintuja, joilla on houkuteltu niiden lajikumppaneita pyyntietäisyydelle. Ne olivat ankkuroitu veteen laudankappaleeseen kiinnitettyinä. Lintuja valmistettiin myös eri materiaaleista, kuten puusta, korkista, pellistä ja myös kankaasta. Houkutuslintujen käyttäminen kehittyi aikojen kuluessa hyvin monimuotoiseksi, kokeneilla vesilintujen pyytäjillä oli kullekin lajille niiden käyttäytymiseen perustuvat niksit, joiden mukaan lintujen käyttötapa määräytyi. Vaikuttavia tekijöitä olivat esimerkiksi ajankohta, säätila, tuulen suunta, pyyntipaikka jne. Houkutuslintujen ulkonäkö, lukumäärä ja asettelu olivat myös kutakin lajia varten omanlaisensa. Allia ja telkkää varten oli oltava hyvin ”näköiset” kaaveet, kun taas pilkkasiipi eli vartti ei ollut niin tarkka – saaristolaiset ovat kertoneet, että pilkkasiipi laskeutuu vaikka vanhalle kalossille. Myös tukkakoskelon huijaamiseen riitti hyvinkin tökerö kuvatus.

Vanhoja houkutuslintuja ei ole paljon säilynyt ja ne vähät mitä markkinoilla liikkuu, ovat monesti huonokuntoisia. Nämä saaristolaisille kovin tutut linnut ovat tänäpäivänä himoittuja keräilyesineitä.