Runsas ja rehevä: Majolika!

MAJOLIKA-KERAMIIKKA

Majolika on värikästä, lasitettua materiaalia, josta on tehty muun muassa koriste-esineitä, seinälaattoja ja taloustavaroita . Nimitys juontaa juurensa Mallorcan saaresta, jonka nimi oli vanhaksi italiaksi Maiolica. Mallorcan kautta Majolikakeramiikkaa tuottiin Italiaan.

Kuvassa näyttävät Rörstrandin maljakot majolikaposliinia

Alun perin majolikaksi kutsuttiin värikästä fajanssia, mitä valmistettiin käsityönä Välimeren maissa. Esine poltettiin ja kastettiin tinalasitteeseen. Sitten sen annettiin kuivua, ja vielä viimeiseksi se koristeltiin kovapolttoväreillä. Majolikafajanssia tehtiin Italiassa jo 1300-luvulla. Majolikaa valmistaneet käsityöläiset olivat aikanaan hyvin arvostettuja, jopa piispat ja aateliset palkkasivat heitä palvelukseensa.

Myöhemmin majolikaa alettiin valmistaa teollisesti fajanssista tai posliinista. Majolikaesineistä on valmistettu Arabialla jo 1880 lähtien. Rörstrandissa tuotanto aloitettiin jo aiemmin, josta mallit saatiin Arabialle. Myöskin varsin tavallista oli, että Rörstrandinkin malli oli alunperin lainattu muualta Euroopasta.

Kuvassa Jugendvalaisin Majolikaöljypesällä

Murunen arkkujen historiaa…

Arkku on yksi vanhimpia huonekalujamme. Alettiinhan ensimmäisiä arkkuja valmistaa jo 500-luvulla. Arkut ovat toimineet säilytyskalusteina ja tasakantiset arkut myös istuimina. Alunperin arkuissa käytettiin metallilyötteitä rakennetta tukevoittamaan, mutta keskiajalla opitun kulmasinkkauksen myötä lyötteet vaihtuivat enemmän koristuksiksi.

Arkkuja koristeltiin mm. ootraamalla, eli maalamalla arkun pintaan jalopuuta jäljittelevä kuvio. Sisäpuolelta arkkuja koristemaalattiin, maata kiertävät maalarimestarit tekivät arkkuihin ja muihin huonekaluihin taidokkaita koristuksia, mutta usein arkuissa on myös hyvin alkeellisia vuosiluku- tai monogrammimaalauksia. Koristemaalaaminen oli hyvin yleistä mm. Pohjanmaalla.

Säätyläiskodeissa arkut hylättiin epämuodikkaina ja epäkäytännöllisinä huonekaluina 1800-luvun alkupuolella. Säilytystiloina alettiin enemmän käyttämään kaappeja ja lipastoja. Arkut saivat siirtyä ullakoille ja aittoihin. Nykyään arkku on taas muodikas huonekalu ja ennenkaikkea käytännöllinen. Varsinkin tasakantiset arkut ovat suosiossa, niiden monien käyttömahdollisuuksien vuoksi. Käyhän arkku nykykodeissa mitä mainioimmin niin pöydäksi, istuimeksi tai alkuperäisen käyttönsä mukaisesti säilytykseen.

www.antiikkiliikewanhaelias.fi

Keräilyn kohteena: Paperipainot

Paperipainoja nimensä mukaisesti on käytetty paperipinojen painona, tuuletettaessa ikkunan kautta, oli papereiden pysyttävä paikoillaan. Lasiset paperipainot ovat kuitenkin monesti olleet täysin koriste-esineitä.

Suomessa lasisia paperipainoja tehtiin jo 1800-luvun puolenvälin jälkeen. Ulkomaisiin esikuviinsa verrattuna kotimaiset paperipainot ovat olleet varsin yksinkertaisia. Upeat paperipainot olivat jo omana aikanaan kysyttyjä keräilykohteita ja innostus niiden keräilyyn on säilynyt myös näihin päiviin.

Paperipainoja on jonkin verran ollut tehtaiden sarjatuotannossa, mutta valtaosa niistä on kuitenkin lasinpuhaltajien omaan käyttöön tehtyjä vapaa-ajantöitä. Paperipainot valmistettiin keräämällä punttelin päähän lasia kerroksittain. Kerroksien väliin tehtiin koristuksia käyttäen hyväksi ilmakuplia ja joko yksiväristä tai värikästä lasimurskaa. Hienoimmissa painoissa käytettiin koristeena myös filigaanisauvan pätkiä. Paperipainot ovat siis täyttä lasia, ei puhallettuja. Järjestäen paperipainot ovat mielikuvitusta kiehtovia ja upeita taideteoksia.

Arabian taiteilijoiden signeerauksia

ARABIAN TAIDEOSASTON TAITEILIJOITA

Hilkka-Liisa Ahola (1947-74)

Gunnar Akkola (1953)

Aino Anttila (1948-74)

Rut Bryk (1942-)

Olga Butkevitsch (1953)

Kurt Ekholm (1931-48)

Paul Envalds (1970-74)

Pirkko Forsius (1953)

Elmar Granlund (1936)

Liisa Hallamaa (Larsen) (1950-71)

Brita Heilimo (1953)

Annikki Hovisaari (1948-74) (1953)

Anja Juurikkala (1953)

Taisto Kaasinen (1962-74)

Birger Kaipiainen (1937-1988)

Ritva Kaukoranta (1948-52)

Friedl (Holzer) Kjellberg (1924-70)

Anja Kuusk (1953)

Liisa Larsen (Hallamaa) (1953)

Francesco (Mascitti) Lindh (1955-1989)

Richard Lindh (1955-1989)

Heljä Liukko-Sundström (1962-)

Tyra Lundgren (1925-1939)

Margareta Länghjelm (1962-74)

Toini Muona (1931-70)

Gunvor Olin-Grönqvist (1951-)

Pauli Partanen (1979-84)

Anja Peromo (1953)

Kristiina Roos (1953)

Kyllikki Salmenhaara (1947-61]

Michael Schilkin (1936-62)

Karl-Heinz Schultz-Köln (1950-62)

Aune Siimes (1932-64)

Hilkka Säynäjärvi (1945-52)

OivaToikka (1956-59)

Esteri Tomula (1953)

Kati Tuominen (1980-)

Raija Tuumi (1950-74)

Nalle Wafin (1953)

Anna-Liisa Vainio (1953)

Sakari Vapaavuori (1947-74)

Thure Öberg (1896-1935)

Tomulan keräilylautaset

ESTERI TOMULA – ARABIA

Esteri Tomula (1920 – 1998) työskenteli Arabialla vuosina 1947-1984. Tomula – työkavereiden ja ystävien kesken Essu – aloitti posliiniosaston koristemaalarina 1947 ja siirtyi 1963 yrityksen koristesuunnittelijaksi. Tomula oli erittäin tuottelias ja posliininmaalaajan koulutuksen saaneena nimenomaan koristelija.

Esteri Tomulan pienet, mattapintaiset, neliömäiset seinälautaset, joissa kasvin alla on kaunokirjoituksella sen nimi latinaksi, ovat monelle tuttuja, sillä valmistihan Arabia sarjaa 1970-luvulta aina 1990-luvulle asti. Lautasia selvästi kerätään ja harvinaisimpia niistä kovasti himoitaan. Lautasia on 55 erilaista kolmesta eri aiheesta: metsäkukista, metsämarjoista ja ruusuista. Koristelautasten sarja olisi vieläkin suurempi, jos Tomulan kaikki luonnokset olisivat päätyneet lautasiksi. Samaan sarjaan kuuluu myös kukkamaljakoita, joissa toistuvat lautasten aiheet.

Arabia, Esteri Tomula, Niittynätkelmä ”lathyrus pratensis”