ARABIA ARA

ARA-TUOTE 1938 – 1950

Arabian tehtaalla alotti vuonna 1938 Ara-tuotteita valmistanut Ara-osasto. Nämä tuotteet valmistettiin punaisesta fajanssista, eli ara-massasta, joka päälystettiin läpikuultavalla valkealla tai pastellinsävyisellä tinalasitteella. Polttamattomalle lasitteelle maalattiin käsin koristekuviot, jonka jälkeen värit sulautuivat lasitteeseen koristepoltossa. Tinalasitteen lisäksi käytettiin okranväristä mattalasitetta.

Suunnittelija Kurt Ekholm vastasi Ara-tuotannosta. Ara-osastolla oli myös oma soikea ARA-leima, joka löytyy Ara-tuotteiden punertavasta pohjasta.

Ara-tuotteita suunnitteli Kurt Ekholmin lisäksi ainakin Michael Schilkin, Toini Muona ja Kaj Franck. Ara-osasto lopetti toimintansa vuonna 1950.

PAAVO SAINIO ja perinteiset Turku-maisemat

PAAVO SAINIO 1899 – 1982

Paavo Sainio, öljyvärimaalaus Turun Käsityöläismuseosta

Taidemaalari ja graafikko Paavo Sainio oli syntyperäinen turkulainen. Turku ja sen perinteiset näkymät näyttelevät tärkeää roolia myös hänen teoksissaan.

Taiteen tekeminen kiinnosti Sainiota jo varhain. Hän kirjoittautui Turun Taideyhdistyksen piirustuskouluun, jossa hän opiskeli Teodor Schalinin ja Ragnar Ungernin johdolla 1924-28. Ja jo toisen opiskeluvuoden aikana Sainio sai teoksiaan esille Taideyhdistyksen vuosinäyttelyyn. Ensiesiintymisen jälkeen hänen teoksensa olivatkin säännöllisesti esillä Taideyhdistyksen näyttelyiden lisäksi myös Turun Taiteilijaseuran näyttelyissä.

Sainion taiteellisten kykyjen todisteena olivat hänelle myönnetyt apurahat. Ensimmäisen niistä, Dahlströmin apurahan, hän sai vuonna 1938, jolloin hän osallistui myös suomalaisen grafiikan näyttelyyn Lontoossa. Seuraavana vuonna myönnetty matka-apuraha mahdollisti Pariisiin suuntautuneen opintomatkan. Vuonna 1941 Sainio suuntasi hänelle myönnetyn apurahan turvin Tukholman kuninkaalliseen taideakatemiaan. Muutama vuosi Tukholmassa opiskelun jälkeen Sainio jättäytyi vapaaksi taiteilijaksi.

Paavo Sainio, öljyvärityö Turun Satamasta

Sainio oli taiteilijana monipuolinen, hän hallitsi maalaamisen lisäksi piirtämisen ja etsauksen. Taulujensa maisemat Paavo Sainio löysi pääasiallisesti Turusta ja Turun saaristosta. Luostarinmäkeä hän maalasi niin kesällä kuin talvellakin, sekä muita mieluisia kohteita Turussa olivat Samppalinna myllyineen ja Aurajoki. Sainio tallensi näitä kaupunkinäkymiä piirustuksina, maalauksina sekä grafiikkana.

Maisemien lisäksi hän kunnostautui erityisesti muotokuvaajana. Muotokuvien malleina olivat yleensä turkulaisia tai Varsinais-Suomalaisia politiikan, kulttuurin ja urheiluelämän vaikuttajia.

Kuvien taulut löydät Wanhan Eliaksen sivuilta:

www.antiikkiliikewanhaelias.fi

Keräilyn kohteena: PUHDETYÖT

SOTA-AJAN PUHDETYÖT

Puhdetöiksi nimitettiin erityisesti jatkosodan aikana miesten vapaa-aikanaan tai rintaman tilanteen muutoin salliessa tekemiä käsitöitä. Puhdetyöt olivat asemasodan ilmiö. Puhdetöinä tehtiin esimerkiksi kalusteita tai puu- ja tuohiastioita.

Puhdetöihin suhtautuminen oli ristiriitaista, parhaimmillaan ne kohottivat mielialaa ja antoivat hyödyllistä tekemistä, mutta pahimmillaan ne veivät aikaa harjoituksilta ja asemien kunnostamiselta. Asemasodan aikana puhdetöistä tuli sotilaille jopa liiketoimintaa ja armeija palkitsi parhaat puhdetyön tekijät.

Puhdetyöt keräilyesineinä ovat siitä erikoisia ja himoittuja, että toista samanlaista ei löydy, vaan ne ovat kaikki ainutlaatuisia yksilöitä. Muutamat mallit olivat kylläkin hyvin suosittuja ja levisivät sotaväen kesken nopeasti, mutta jokaisessa on kuitenkin sen tekijän taito ja kädenjälki näkyvissä. Puhdetöistä käy myös usein ilmi missä tekijä oli taistellut ja milloin. Puhdetöitä tehtiin monista saatavilla olevista materiaaleista. Eniten käytettiin puuta, mutta myös metallista ja vuolukivestä valmistettiin kaikenlaista.

Omasta mielestäni puhdetöihin tuo lisäkiinnostavuutta se seikka että ne ovat tehty ehkä alkeellisin työkaluin sodan paineen ja pelon alla.

Voita riihikuivaa rahaa

Keräilyn kohteena: HILJAINEN PALVELIJA

Nämä puiset tarjoilija-patsaat ovat suosittuja ja rakkaalla lapsella onkin tunnetusti monta nimeä. Yleensä tummaihoista palvelijaa esittävät patsaat ovat tulleet tutuiksi muunmuassa nimillä: huomaamaton tarjoilija, hiljainen palvelija, silent server…

Näitä elokuvien inspiroimia tarjotinta kantavia patsaita on tuotu ulkomailta myös tehdasvalmisteisina, mutta pääasiassa liikkeellä on vähän kotikutoisempia malleja. Nämä alunperin kai tupakkapöytänä toimineet huonekalut ovat olleet muodissa pääasiassa 1930 – 40-luvuilla. Hauskoja patsaita on tehty aikoinaan myös koulujen puutyötunneilla.

Iloiselle tarjotinpöydälle keksiikin helposti monia käyttökohteita ja sisustukseen se tuo mukavan huumoristisen mausteen samalla.

www.antiikkiliikewanhaelias.fi

Merkillinen itsekseen keittäjä: SAMOVAARI

Samovaari ”itsekeittäjä” on venäläinen teenkeitin. Perinteisesti samovaari on pidetty jatkuvasti lämpimänä hiilillä tai spriiliekillä, mutta nykyään on pitemmän aikaa ollut jo käytössä samovaareja, jotka lämpiävät sähköllä.

Samovaarin kulttuurillinen symboliarvo taitaa olla itänaapurillemme maatuskan tasoa. Kuitenkin monissa venäläisissä kodeissa samovaari lienee enemmänkin koriste-esine kuin käyttöön tarkoitettu keittiön työkalu. Samovaariin liittyykin paljon nostalgiaa ja vanhan ajan romantiikkaa.

Samovaarit ovat usein hämmästyttävän kauniita esineitä, ja edustivatkin entisaikaan perheen tai henkilön varallisuutta. Niitä on valmistettu messingistä, kuparista ja teräksestä. Myöskin posliinia on käytetty samovaarin valmistukseen. Samovaarin koko saattaa vaihdella litrasta jopa 400:an litraan.

Vaikka yleensä samovaari yhdistetäänkin kiinteästi pelkästään venäläisyyteen, totuus siitä, keksittiinkö samovaari alkujaan Venäjällä vai Keski-Aasiassa on jäänyt hämärän peittoon. Myöskin Irania on ehdoteltu samovaarien synnyinseuduiksi.

Nykyään samovaareja keräillään niin käyttöön, kuin koristeeksi, ovathan ne monesti kovin näyttäviä ja taidokkaasti valmistettuja. Ja mallejahan on mahdottoman monia.