Riihimäen lasi, Helena Tynell, Piironki
Tämä hieman humoristinen vaasi on Helena Tynellin vuonna 1968 suunnittelema Piironki niminen lasiesine. Piironki on muottiin kiinnipuhallettua lasia.
Piironki kuuluu Riihimäen lasin Pirtti-sarjaan, joka tunnetaan myös sarjanimellä Vanha Kartano. Tähän samaan sarjaan kuuluu myös Kaappikello, Emma ja Pirtinlukko. Näitä maljakoita on valmistettu siniharmaana, punaisena, vihreänä, ruskeana, sinisenä ja värittömänä.
Vietin viime viikonlopun Bremenissä, joka on satamakaupunki Saksan luoteisosassa. Bremen on reilun puolen miljoonan asukkaan kaupunki, jonka kaupunkikuvaa hallitsee sen läpi virtaava Weser-joki. Tämän historiallisen kaupungin läpikäyntiin oli oikein sopiva aika tämä pidennetty viikonloppu, eli perjantai – maanantai. Bremenissä oli kevät paljon pidemmällä, kuin lumisessa Turussa. Tosin tänä viikonloppuna sää ei parhaita puoliaan näyttänyt. Ilma oli hieman synkkä, välillä ripotteli vettäkin, lämpötila vaihteli + 8 – 15 asteen vaiheilla.
Keskiajalla toimiviin hansakaupunkeihin kuuluvasta 1200-vuotiaasta Bremenistä löytyy hirmu paljon vanhoja rakennuksia ja katuja. Runsain mitoin upeaa arkkitehtuuria, koukeroisia ja toinen toistaan mielikuvituksellisimpia rakennuksia.
Yksi tunnetuimmista historiallisista rakennuksista kaupungissa on Goottilaiseen tyyliin 1400-luvun alussa rakennettu Bremenin raatihuone. Raatihuonetta aikojen saatossa kunnostettu ja paranneltu useaan otteeseen, ja ulkoa päin sen arkkitehtuuri edustaa nykyään renessanssityyliä. Raatihuone, ja sen edustalla seisova Bremer Roland -patsas kuuluvat UNESCO:n maailmanperintökohteiden joukkoon. Roland ei ole oikea historiallinen henkilö, vaan kuvitteellinen sotasankari, josta kerrotut tarinat olivat erityisesti keskiajalla hyvin suosittuja.
Bremenin raatihuone (Bremer Rathaus)
Bremenin Vanhakaupunki on vanhoista kapeista kujista ja kalastajataloista koostuva alue keskeisellä paikalla kaupunkia, Weser-joen vierellä. Kaikkein vanhin osa kaupunkia on hurmaava Schnoor-kortteli, jonka vanhimmat pienet talot ovat peräisin 1400- ja 1500-luvuilta.
Alueen kapeiden katujen varsilla on monia ihania kahviloita, putiikkeja ja ravintoloita. Bremenin vanhimman kaupunginosan arkkitehtuuri on säilynyt hienosti näihin päiviin saakka, ja kohteita onkin pyritty suojelemaan, kunnostamaan ja entisöimään.
Bremen oli koristautunut jo pääsiäiseen, iloisen värisiä valtavia pääsiäismunia oli kaikkialla. Ja tietysti monenmoista pääsiäishoukutusta laidasta laitaan. Antiikkiostokset Bremesissä jäivät valitettavasti väliin, koska liikkeet jotka löysin, olivat suljettuja, mutta muuta kulttuuria kaupunki tarjosi sitten senkin edestä. Suosittelen lämpimästi Bremeniä kaupunkilomakohteeksi.
Bremenistä puhuttaessa ei voi olla mainitsematta Bremenin soittoniekkoja, niitä kun ei voi olla huomaamatta kaupunkikuvassa, nämä eläinhahmot toistuvat kaupungissa mitä erilaisimmissa paikoissa ja tietysti myös kaupoissa matkamuistoina.
Grimmin veljesten kansansatu Bremenin soittoniekat on saanut Bremenissä oman pronssisen patsaan, jonka taiteilija Gerhard Marcks valmisti vuonna 1951.
Tällä kertaa valitsin viikon esineeksi romanttisen kirstun, jossa on sisällä hirmuisesti käsivirkattuja pitsejä. Esine on kaunis ja sen sisällä olevasta tekstistä selviää, että sillä on hurmaava tarinakin. Kyseessä on siis mahdollisesti käsityönopettajan oppilailtaan saama muisto: itsetehty kirstu, sisällään kymmenittäin käsinvirkattuja pitsejä. Jokaiselta oppilaalta taidon-näyte. Kirstu on vanhan vihreän värinen, ja sen sivuihin, ulko- ja sisäkanteen on taiteiltu kukkasia. Vaivaa on tämän lahjan eteen nähty, ja huolellisen työn määrästä voi päätellä, että kyseessä on ollu kovasti pidetty opettaja.
Kirstun sisälle on kirjoitettu muistolause: Kiitollisuudella opettajallemme (oppilaiden nimet) Jouluna 1946
Puristelasi sisältää oikeastaan kaikki lasin parhaat ominaisuudet: se kimaltaa ja taittaa valoa lähes kuin kristalli, mutta sen valmistus oli aikoinaan helpompaa.
Nuutajärvi aloitti puristelasin valmistuksen 1851. Ja vähitellen koko suomalainen talouslasituotanto mullistui. Vuonna 1881 perustetun Iittalan ja 1888 perustetun Karhulan lasitehtaan tuotantoon puristelasi kuului alusta asti, ja sitä ovat tehneet lähes kaikki muutkin talouslasitehtaat. Kuitenkin noin puolet kotimaisesta puristelasista teki vuonna 1910 perustettu Riihimäen Lasi.
Puristelasimuotit hankittiin saksalaisista, belgialaisista, ranskalaisista, böömiläisistä tai ruotsalaisista tehtaista. Aluksi ne olivat messinkiä, myöhemmin valurautaa. Joten samanlaisilla muoteilla tehtiin eri maissa samannäköisiä esineitä. Jonkin verran Suomeen kulkeutui myös amerikkalaisia 1800-luvun alun malleja. Joistain Suomessa valmistetuista esineistä löytyy tehtaan nimi.
Vanhimmat puristelasit koristeltiin hyvin runsaasti. Paljon kulmia ja kuvioita sisältävät kristallimaiset hionnat olivat omiaan lisäämään tuotteen haluttavuutta ja aina nykypäivään asti puristelasi on säilynyt hyvin kysyttynä ja keräiltynä lasina.
Silloin kun suomalaisissa pirteissä ja kamareissa tarjottiin sokeria ja kermaa tai ryypyt, ne nautittiin usein koristeellisista ja kristallin hohtoa jäljittelevistä puristelaseista. Ja tästä syntyi kansan suussa yhä kulkeva nimitys ”köyhän miehen kristalli”.
Runsas koristelu oli tarkoituksenmukaista, tiheä kuviointi peitti muottien vaihtelevan lämpötilan aiheuttamat epätasaisuudet. Kauneusvirheitä on peitetty muillakin tavoilla, Riihimäellä alkoi 1920-luvun loppupuolella lysteri- eli myrkkylasin valmistus, mistä se levisi pian muihinkin tehtaisiin. Lysterilasimallit olivat tavallisia puristelasimalleja, jotka käsiteltiin rautakloridilla ja sitten kuumennettiin. Lasin väri vaikutti lopputulokseen. Riihimäki käytti kellanruskeaa punahohtoa ja tummansinistä sinihohtoa. Lysterointi-tekniikka lopetettiin 1950-luvun alkupuolella.
Kuvassa Riihimäen Myrkkylasi-esineitä
Carl Gustaf Emil Mannerheim
Kuvassa Mannerheim-patsas, signeeraus Evert Yli-Porila, 1940
Suomen marsalkka, vapaaherra Gustaf Mannerheim herättää aina uusien sukupolvien kiinnostuksen, mistä ovat osoituksena ne lukemattomat kirjat ja artikkelit, joita hänestä on kirjoitettu ja tullaan kirjoittamaan. Mannerheim on myös hurjan suosittu keräilynkohteena. Lähes kaikki Mannerheim-aiheiset tuotteet ovat suosittuja myyntiartikkeleita.
Keräilyn suosio perustuu varmastikin pitkälti siihen, että hän oli ja on suosittu ja ihailtu hahmo. Mannerheimin vaikutus Suomen historian kulkuun on kiistaton, ja myös hänen henkilähahmonsa kiehtoo, ehkä koska hän omasi erään luonteenpiirteen, joka on ominainen kaikille suurmiehille, nimittäin lujan tahdonvoiman. Mannerheimin tunnuslause oli ”Puhtain asein puhtaan asian puolesta”.
Vanhat Mannerheim-kuvat ovat suosittuja
Ylipäällikön päiväkäsky ruotsiksi, Överbefälhavarens dagorder, 14.3.1940
