Keramiikkataiteilija Hilkka-Liisa Ahola

 

Piirtämisestä innostunut opiskelija Hilkka-Liisa Ahola oli harjoittelijana Arabialla vuosina 1943 – 44, ja tämä harjoittelujakso johti vakituiseen työpaikkaan vuonna 1947.

Ahola tunnetaan varsinkin 1958 vuonna syntyneestä Kukka-nimisestä maljakkosarjastaan, tämä sarja kasvoi kokonaiseksi tuoteperheeksi ja kukoisti aina 1970-luvun alkuvuosiin asti. Näissä astioissa on valkoiselle lasitepinnalle maalattu runsaita ja reheviä kukka-aiheita, joiden yksityiskohtia on tehostettu kiiltävällä lasitteella.

 

 

 

 

Uniikin taidekeramiikan parissa työskentely avasi Hilkka-Liisa Aholalle uusia mahdollisuuksia keramiikan väriloiston esiintuomisessa. Hän kehitti monivaiheista maalaustekniikkaansa entisestään kookkaissa ja eri materiaaleista dreijatuissa vadeissa sekä kaakelisommitelmissa.

Ahola ei halunnut nimetä töitään, vaan hänestä katsojan oma vaikutelma on tärkein. Ilon ja kauneuden viesti ei välttämättä tarvitse sanoja tuekseen.

Hilkka-Liisa Ahola työskenteli Arabialla vuoteen 1974 saakka.

 

 

 

 

Keräilyn kohteena: KÄYNTIKORTTIKUVAT

 

Vanhoja valokuvia keräillään paljon, harrastajat keräilevät kuvia esimerkiksi kuvaajan tai kuvan sisällön perusteella. Valokuvan arvoon vaikuttaa ikä, asiayhteys ja sisältö, mutta yleisesti ottaen kuvien keräily on edullinen harrastus.

Itseäni viehättää erityisesti käyntikorttikuvat, eli valokuvat jotka ovat liimattu pahville. Näitä hurmaavia potrettikuvia kutsutaan myös nimellä visiittikuva, koska kuvissa monesti henkilöt ovat pukeutuneet kuin olisivat vierailulle tulossa. Käyntikorttikuvat yleistyivät 1860-luvulla ja niiden suosio jatkui 1920-luvulle saakka. 

 

 

Käyntikorttikuvien ikää pystyy ajoittamaan taustapahvin, pukumuodin tai vaikka rekvisiitan avulla. Näitä kuvia vaihdeltiin perhepiirissä ja tuttavien kesken. Kuvien suunnaton suosio ja keräily johti valokuva-albumeiden yleistymiseen.

Kiertävät kuvaajat olivat arvostettuja ammattimiehiä, valokuvaajat työskentelivät luonnonvaloilla ja kuvien valmistus vaati kemistin taitoja. Vaikuttaisi siltä, että nämä pienet kuvat olivat kuvaajien tärkein tulonlähde noihin aikoihin.

Käyntikorttikuvia ostavat innokkaasti myös muut kuin keräilijät, niistä saa rakenneltua vaikkapa mielenkiintoisia kuvakollaaseja seinälle.

 

 

 

Viikon esine – MUMMONPIIRONKI-

 

 

Tällä kertaa valitsin viikon tuotteeksi vähän isomman esineen. Tämä peilipiironki on valmistettu 1930-luvulla, nyt hiljattain kunnostettu. Monelle isovanhempien tai vanhempien luota tuttu piironki on nykyään kovasti suosiossa, eikä ihme, onhan se kaunis ja hirmu käytännöllinen huonekalu.

Nostalginen peilipiironki on saanut kansan suussa myös lempinimen, hyvin usein tätä huonekalua kuulee kutsuttavan Mummonpiirongiksi. Ja syykin tähän on selvä, sieltä mummon kammaristahan tämä kaluste monen muistoihin on piirtynyt.

Piirongissa on fasettihiottu soikea peili ja peilin sivuilla pienet lasiovelliset kaapit, joiden ovissa on myös hiotut lasit. Itse piironki on hieman pyöreämuotoinen keskeltä, vatsaksi tätä ”pullistumaa” usein kutsutaan. Ja säilytystilaa löytyy runsaasti niin laatikoista kuin kaapeistakin. Jalat ovat tämän ajan huonekaluille tyypillisesti maltillisen kaarevat.

Kertakaikkiaan kaunis kaluste, vai mitä!

 

 

 

Uusi sarja – ANTIIKKI-SANASTO –

 

Aloitan uuden sarjan, nimeltä Antiikki-sanasto. Tässä sarjassa paneudutaan pintapuolisesti erilaisiin sanoihin ja käsitteisiin jotka liittyvät antiikkin ja keräilyn maailmaan. Uskon, että tälläistä ”sanakirjaa” on mielenkiintoista lukea, koska hyvin monesti asiakkaat liikkeessämme kyselevät mitä erilaisimpien käsitteiden merkityksistä. Ensimmäisenä selvitetään pikkaisen sanaa Tiffany-lasi.

 

TIFFANY-LASI

Kuvan pöytävalaisimessa on tiffany-lasinen varjostin

 

Tiffany-lasilla tarkoitetaan lasiesineitä, jotka ovat tehty tiffany-tekniikalla, eli ne ovat koottu pienistä tasolasikappaleista. Nämä lasikappaleet kehystetään kuparifoliolla ja juotetaan kiinni toisiinsa. Lopputulos muistuttaa pitkälti lasimaalauksia, joissa maalatut värikkäät lasikappaleet yhdistetään lyijykiskoilla.

Tiffany-tekniikka on nimetty amerikkalaisen taiteilijan Louis Comfort Tiffanyn (1848 – 1933) mukaisesti. Vastoin yleistä käsitystä kuitenkin itse tiffany-tekniikan kehitti mies nimeltä Sanford Bray vuonna 1885 työskennellessään eräässä lyijylasitöihin erikoistuneessa lasistudiossa Bostonissa, häneltä L. C. Tiffany osti tekniikan patentin vuonna 1888.

Tiffanytekniikalla voidaan työstää hyvinkin pieniä, tarkkoja yksityiskohtia, ja se soveltuu erinomaisesti kaarevien pintojen toteutukseen, kuten lampunvarjostimien valmistukseen.

 

 

 

www.antiikkiliikewanhaelias.fi